Uudet tuulet, ehkä?:)

Pitkästä aikaa.. En oo tänne kirjotellu, ei oo jaksanu, ei oo ollu aihetta mutta monesti ollu mielessä kirjottelu tänne.

Hirveesti on asioita muuttunu sitten tammikuun jälkeen, kun viimeks kirjottelin!:) Kihloihin tosiaan mentii herra x:n kanssa jos en nyt edellisessä bloggauksessa sitä mainonnu. Ja tänään saatiinkin tietää että muutetaan isompaan asuntoo ja oma saatiin myytyä! Huippu fiilis siis!

Tää asunto missä tosiaan nyt asuntaan on yksiö. Hyvin tässä asuu mutta kun joka toinen viikonloppu on ihana 4-vuotias tyttö plus koira ja me kaks nii ei hyvä! Välillä on tullu harmitus ja itkukin kun ollut liian ahdasta.

Nyt onneks päästään edes isompaan, kaksioon!:) on sitten koiralle, likalle ja meille ennen kaikkea tilaa. Mitään suurempaa ei tarvitse tehdä kuin keittiön kaapin ovet vaihdetaan, kodinkoneet myöskin sekä tiskiallas ja pöytätasot!:) eli ei tosiaankaa iso homma saati sitten kalliskaan homma.

Oon niin innoissani!:)

Huomenna onkin kiva lähtee huojentunein mielin rentoutumaan vuokatiin katinkultaan. Ajomatka sinne on pitkä mutta ehkä selvitään hyvin. Lähinnä pelkään miten omat paikat jaksavat kun istumme monta tuntia autossa..

Nyt on pakko mennä nukkumaan että huomenna jaksaa! Yritän päivitellä kuulumisia enemmän!:)

Uusi vuosi ja uudet lupaukset

On kulunut kuukausi, toinenkin kuukausi ja vuosikin on kerennyt vaihtua. En ole kerennyt/jaksanut/inspiroitunut kirjoittamaan tänne. Aiheita ei löydy, ja jos löytyy en saa aikaiseksi kirjoittaa tänne mitään.. Yritän siis tänä vuonna paremmin!

Kuluneen vuoden aikana olen ehtinyt pettyä, rakastua, minua on kosittu, asunut yksin, asunut yhdessä, tullut huonoja että hyviä uutisia, uusia ystäviä, tullut äitipuoleksi, ollut vaikeaa ja myös helpooa että ihanaa. Olen kaikinpuolin onnellinen!

En voi väittää etteikö joskus palaisia hermot kunnolla tai ettenkö olis suunnittoman onnellinen elämästä.

Olen myös saanut viime vuonna saanut hyviä uutias tayssin suhteen, eli jatkan nyt hoidoilla jotka minusta tuntuu parhaimmalta. Erittäin hyvä asia, koska ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa tuntuu hyvältä sen asian suhteen ja vapauttavalta! Olen ollut kipeä, mutta nyt minulla on mies joka tukee, rakastaa ja myös jollain tavalla ymmärtää minua. Kaikki apu on ollut korvaamatonta, esim.koiran käytöt, pitkien työpäivien jälkeinen palvelimenen (esim.ruuan tekeminen), ja se että joku oikeasti rakastaa minua!

Olen saanut uusia tuttavuuksia sekä samalla uusi sukulaisia miehen puolelta. Olen tullut kaikkien kanssa toimeen sekä kaikki tulevat kanssani toimeen ja toivon mukaan tykkäävät minusta.

Olen kiitollinen että minulla on molemmat vanhemmat, sisko, mies, koira, miehen lapsi, ihanat ystävät, kaikki he ovat erittäin tärkeitä! Tänä tulevana vuonna aion olla parempi ystävä, parempi avovaimo, parempi koiran ulkoiluttaja sekä parempi myös itselleni. Olen viime vuonnat ruoskinut itseäni liikaa, se on luonteeni.

Nyt toivotan jokaiselle lukijalle hyvää uutta vuotta!!!:)

Huomenta!

Mistä sitä taas alottelis.. On miljoona ja sata asiaa mistä asioista vois kirjottaa ja kertoo mitkä suututtaa ja ilostuttaa ja kaikkee noiden väliltä!

No alotan taas tästä, että oon jälleen kerran saikulla. Alan oleen korvia myöten täynnä tätä saikkuilua ja lääkkeiden tehottomuutta. Aina vaan lääkärit sanoo "syö tota, käy siellä, syö taas tota lääkettä, 2 kertaa vielä ja sitten katsotaan auttaako". Se on tosi raskasta, koko ajan täytyisi vaan pumpata itteensä kaikkee lääketieteen mömmö jotka EI edes auta!

Noh kivahan on myös että ihmiset on aina huolissaan mun terveyden tilasta ja kuinka jaksan. Mutta kaikella kunnioituksella, kukaan noista ihmisistä ei todellakaan tiedä mitä käyn läpi kun kerta ne ei sitä oo kokenu ite! Oma äiti on onneks ollu tässä se tukipilari, joka tietää millasta on olla kipeenä all the time!

Jos nyt siirrytään vähän edelliseen blogi tekstiin. Nähtävästi se herätti mieletöntä kiinnostusta, koska niin monihan sitä oli käyny kattomassa. Oli ihana purkaa niitä oikeita tunteita tänne, koska valitettavasti näitä oikeita ystäviä ei oo kun kourallinen!

Pakko on palata tähän samaiseen aiheeseen vielä. Mulla tosiaan on aika paljon näitä "miksi teet sitä?" -kavereita. No nyt sitten selkeä muutos on tullu tälläsessä asiassa, että mua ei kutsuta enää mihinkään. Ennen kaikkiin bileisiin yms. muihin illan istujaisiin kutsuttiin, niin ei enään.. Mulla ei oo ollut oikeestaa heinäkuun jälkeen minkäänlaista fiilistä mennäkään mihinkää bilettään, mutta kivahan se olis että edes kutsuttais, ihan kun ennenkin.

En tarkota, että kaipaisin niitä kutsuja koska satun avautumaan asiasta. Mutta tässä huomataan ketkä ovat niitä oikeita ystäviä ja ketkä niitä jotka vaan esitti olevansa hyviä ystäviä mun kanssa!

Kohti uusia ystäviä ja uusia tuulia, niin aion tehdä!:)

Hei tää lähtee nyt syömään aamupalaa ja lähtee ulkoileen koiran kanssa! Ihanaa päivää kaikkialle lukijoille! Jättäkää kommenttia mistä kirjottelisin/bloggailisin!:)

Miksi?

Mua ärsyttää.. Mua on ärsyttäny jo aika kauan. Ehkä kuukauden päivät tää jatkuva ärsytys seuraa mua joka paikkaan!

Ollaan Herra X:n kanssa oltu lähes ekasta tapaamispäivästä asti joka päivä yhdessä. Noh päätettiinkin sitten että muutetaan yhteen, koska a) me säästetään yli 600 € kuussa

                                                         b) ja meistä tää ajatus tuntuu hyvältä

Noh tässähän ei oo se ärsytyksen aihe, päinvaistoin oon super onnellinen siittä että oon kerrankin löytäny miehen joka ymmärtää, rakastaa ja huolehtii musta! <3

Olen tietenkin kertonut tästä kaikille mun kavereille (lähes kaikille). Ja muuttohan on melkein päätettii virallisesti pari kolme viikkoo sitten. Noh sanotaanko näin että oma äitikin oli onnellisempi asiasta kun mun hyvät kaverit!

Ensinnäkin kaikki jo kyseenalaisti meijän seurustelun, että "miks näin pian aloitte seurustelleen?" "miks teette sitä? miks teette tätä?". Tää on pikku hiljaa alkanu kiristää mun pinnaa ja monesti kertonu Herra X:lle pahasta olosta minkä nää kaikki kyseinalastavat ihmiset tekee.

Aloin jo pikku hiljaa saada taas ajatus maailman kuntoon tästä asiasta että ne hyvät kaverit eivät voi suoraan sanoa "hei oon oikeesti onnellinen sun puolesta!".

Ilmoitin sitten näillekin kavereille, että muutetaan yhteen, koska tossa on jo kaksi aika painavaa ja hyvää syytä.

Edelleen kerroin nämä syyt ja meidän äitin sanoja lainaten: "et tekis tollasia päätöksiä ns. hätiköiden jos et olis täysin varma asiasta!". Ja näinhän se on!! Miks ihmeessä sit kyseenalaistaa ihan kaiken mitä tällä hetkellä teen?! On vain yhden käden verran ihmisiä, jotka on tullut kertomaan olevansa onnellinen mun puolesta. Ja kyllä kiitos teille jotka ootte sanonut niin mulle!

Jotenkin tässä taas kaikille miettimisen aihetta tähänkin päivää sekä ihan jatkoa ajatellen!:)

Syksy

Ajattelin tässä pikaseen päivittää mun ärsytyksen tunteita taas tästä kyseisesti aamusta ja ehkä vähän tulevastakin!

Mä vihaan syksyä! Oon aina vihannu sitä ja kevättä, koska näin koiran omistajana ei todellakaa oo kivaa, että hiekkaa ja likaa tulee tuplasti sisälle mitä normaalisti. Syksyssä on se kivaa, että ruska-aika on kaunista aikaa ja keväässä taas se ettei tarvi pukea nii paljon vaatteita päälle kun ilmat alkaa lämpeneen. Syksyssä on just tää, että puet vaatteita päälle nii paljon ja silti sulla on joko liian kylmä tai liian kuuma! Koskaan ei siis oo sopiva..

Syksy haisee, tiet haisee ihan kastemadoille ja älyttömän pahalle. En inhoa/pelkää kastematoja mutta yök se haju!

Tästä päästäänkin tämän aamuiseen ärsytykseen! Mua ärsyttää kun syksy on tullu. Ärsyttää se että ulkona on sumusta, mutta silti lämmin ja kostea. Mua on ärsyttäny kaikki mitä joku sanoo tai tekee tai ulkona haisee ne pahat kastemadot! Noh onneks tossa aamulenkillä eräs tuntematon mies, joka käytti nyös koiraa, sanoi: "huomenta!".

Tää mies joka sanoi huomenta, kiitos! Saatoit just pelastaa mua vähä tältä päivältä ja niiltä kaikilta ärsytyksiltä jotka olisin kantanut myös töihin!

Nyt töihi hieman paremmalla mielellä!

Rakkaus

Taas on vierähtäny liian pitkä aika siittä kun viimeks oon kirjotellu tänne. Noh syitä on monia!:)

Viimeisimpiä kuulumisia on että nivelet edelleen liian kipeet, että joka päivä on sellasta selviytymistä. Hermot menee entistä nopeemmin, koska tuntuu ettei pysty käymää urheilemassa ja elää niinkun normaalisti. Tuntuu että aina on joko käsi kipee tai polvi niin turvoksissa tai selkä vihottelee! Piiskaan myös liikaa itteeni siittä että mun pitäis tehdä kaikkeen vaikka en pysty.

Noh mun elämään kuuluu myös samalla super hyvääkin! Oon alkanu seurustelemaan ja kaikki tuntuu nii ihanalta tällä hetkellä!:) Pitkäs aikaa oon oikeesti onnellinen ja ilonen. Tää kysyinen herra X on kyllä niiiiiiiin vieny tän tytön sydämmen kokonaan omakseen!<3

Tietenkin samalla ollaan miettitty jo yhteen muuttoo, koska ollaan koko ajan herra X:n luona. Joten laskettiin että säästettäisiin melkein joka kuukausi toisen palkka! Eli puhutaan kummiskin jo isoisti rahasta, vaikka kummallakaa ei mitkään päätä huimaavat palkat ookkaan.

Oon nyt tästtä reippaan viikon verran ollu töissä ja tuntuu että kesälomasta olis ikuisuus! Haluis vaan lomailla ja olla. Tosin osa syynä tohonkin on kovat kivut ja jatkuva väsymys. Töissä nyt on ollu rauhallista, mutta eilenkin tuli paineltua 11,5 tunnin työpäivä kun ei ketään saatu iltavuoroon. Nivelet kiitteli illalla kun pääsin kotio!:( Onneks tollasia ei oo kun harvoin. Sain onneks tän päivän sitten vapaaks. En olis millään jaksanukkaa mennä töihin, sen verran rankka tuo työvuoro oli.

Mutta nyt jatkan tosta aurinkoisesa ilmasta ja odottelen herra x:ää  kotio!:)

Arki

Heipsan!

Tässä kesälomalla nyt oon, ja en muka oo kerenny tännekkää mitää päivitteleen. Noh pika kuulumisia kuluineista parista viikosta. Olin viime viikolla torstaina taas tiputuksessa ja hyvin kai se meni. Kävin taas samalla kerralla lääkärillä ja 3 kortisoonipiikkiä laitto taas. Eipä noi piikit mukavia oo, mutta minkäs teet jos nivelet turpoilee ja ottaa itteensä koko ajan. Sain yhden piikeistä ranteeseen ja tuntuu että ei siittä mitää apua oo ollu. Yhtä kipee se on, pelottaa jopa ajatella mennä töihin jos tälläi vapaalla jo särkee näin kovasti! Pari päivää siinä taas menikin parannellessa itteensä.

Tällä viikkoo alkuviikosta otinkin tosi rennosti, en tehny mitää muuta kun olin kotona, hellin minniä ja koitin taas saada tästä ns.arjesta kiinni:) Keskiviikkona eli eilen sit menikin koko päivä taas Viialassa auttelemassa ystävää jolla on kaksi muksua. Kivaahan siellä on, mutta kyllä illalla olin poikki. Eipä noi kivut kummiskaa oo kadonnu kokonaan.

Tänään sit käytiin Minnin kanssa eläinlääkärissä taas ottamassa rokotteet sille taas voimaan. Raukka menee jotenkin aina niin paniikkiin kun sinne mennää, kai muistaa vaan kauhu hetkensä siellä. Hyvin meni ja tuli onneks pari koirakaveriakin siinä tavattua josta toine on syötävän sulonen 12 viikkonen sakemannin pentu. Nyt Ideaparkkiin ettimään muutamat lahjat!

Yritän tässä loman aikana enemmän keksiä aiheita postailla kun mun tylsän arjen kulun!:D

voiko sulosempaa olla kun toinen iha kippurassa nukkuu<3