maanantai 28. lokakuuta 2013

Huomenta!

Mistä sitä taas alottelis.. On miljoona ja sata asiaa mistä asioista vois kirjottaa ja kertoo mitkä suututtaa ja ilostuttaa ja kaikkee noiden väliltä!

No alotan taas tästä, että oon jälleen kerran saikulla. Alan oleen korvia myöten täynnä tätä saikkuilua ja lääkkeiden tehottomuutta. Aina vaan lääkärit sanoo "syö tota, käy siellä, syö taas tota lääkettä, 2 kertaa vielä ja sitten katsotaan auttaako". Se on tosi raskasta, koko ajan täytyisi vaan pumpata itteensä kaikkee lääketieteen mömmö jotka EI edes auta!
Noh kivahan on myös että ihmiset on aina huolissaan mun terveyden tilasta ja kuinka jaksan. Mutta kaikella kunnioituksella, kukaan noista ihmisistä ei todellakaan tiedä mitä käyn läpi kun kerta ne ei sitä oo kokenu ite! Oma äiti on onneks ollu tässä se tukipilari, joka tietää millasta on olla kipeenä all the time!

Jos nyt siirrytään vähän edelliseen blogi tekstiin. Nähtävästi se herätti mieletöntä kiinnostusta, koska niin monihan sitä oli käyny kattomassa. Oli ihana purkaa niitä oikeita tunteita tänne, koska valitettavasti näitä oikeita ystäviä ei oo kun kourallinen!
Pakko on palata tähän samaiseen aiheeseen vielä. Mulla tosiaan on aika paljon näitä "miksi teet sitä?" -kavereita. No nyt sitten selkeä muutos on tullu tälläsessä asiassa, että mua ei kutsuta enää mihinkään. Ennen kaikkiin bileisiin yms. muihin illan istujaisiin kutsuttiin, niin ei enään.. Mulla ei oo ollut oikeestaa heinäkuun jälkeen minkäänlaista fiilistä mennäkään mihinkää bilettään, mutta kivahan se olis että edes kutsuttais, ihan kun ennenkin.
En tarkota, että kaipaisin niitä kutsuja koska satun avautumaan asiasta. Mutta tässä huomataan ketkä ovat niitä oikeita ystäviä ja ketkä niitä jotka vaan esitti olevansa hyviä ystäviä mun kanssa!
Kohti uusia ystäviä ja uusia tuulia, niin aion tehdä!:)

Hei tää lähtee nyt syömään aamupalaa ja lähtee ulkoileen koiran kanssa! Ihanaa päivää kaikkialle lukijoille! Jättäkää kommenttia mistä kirjottelisin/bloggailisin!:)

torstai 3. lokakuuta 2013

Miksi?

Mua ärsyttää.. Mua on ärsyttäny jo aika kauan. Ehkä kuukauden päivät tää jatkuva ärsytys seuraa mua joka paikkaan!
Ollaan Herra X:n kanssa oltu lähes ekasta tapaamispäivästä asti joka päivä yhdessä. Noh päätettiinkin sitten että muutetaan yhteen, koska a) me säästetään yli 600 € kuussa
                                                         b) ja meistä tää ajatus tuntuu hyvältä

Noh tässähän ei oo se ärsytyksen aihe, päinvaistoin oon super onnellinen siittä että oon kerrankin löytäny miehen joka ymmärtää, rakastaa ja huolehtii musta! <3
Olen tietenkin kertonut tästä kaikille mun kavereille (lähes kaikille). Ja muuttohan on melkein päätettii virallisesti pari kolme viikkoo sitten. Noh sanotaanko näin että oma äitikin oli onnellisempi asiasta kun mun hyvät kaverit!
Ensinnäkin kaikki jo kyseenalaisti meijän seurustelun, että "miks näin pian aloitte seurustelleen?" "miks teette sitä? miks teette tätä?". Tää on pikku hiljaa alkanu kiristää mun pinnaa ja monesti kertonu Herra X:lle pahasta olosta minkä nää kaikki kyseinalastavat ihmiset tekee.
Aloin jo pikku hiljaa saada taas ajatus maailman kuntoon tästä asiasta että ne hyvät kaverit eivät voi suoraan sanoa "hei oon oikeesti onnellinen sun puolesta!".
Ilmoitin sitten näillekin kavereille, että muutetaan yhteen, koska tossa on jo kaksi aika painavaa ja hyvää syytä.
Edelleen kerroin nämä syyt ja meidän äitin sanoja lainaten: "et tekis tollasia päätöksiä ns. hätiköiden jos et olis täysin varma asiasta!". Ja näinhän se on!! Miks ihmeessä sit kyseenalaistaa ihan kaiken mitä tällä hetkellä teen?! On vain yhden käden verran ihmisiä, jotka on tullut kertomaan olevansa onnellinen mun puolesta. Ja kyllä kiitos teille jotka ootte sanonut niin mulle!

Jotenkin tässä taas kaikille miettimisen aihetta tähänkin päivää sekä ihan jatkoa ajatellen!:)